Rakkaat sisaret ja veljet Kristuksessa! 

”Tavoitelkaa rauhaa kaikkien kanssa ja pyrkikää pyhitykseen, sillä ilman sitä ei kukaan ole näkevä Herraa”.

Nämä sanat me voimme lukea Paavalin kirjeestä heprealaisille. Raamattu sanoo meille selvästi, että ensimmäinen kutsu meille kaikille on kutsu olla pyhä. Me ymmärrämme varmasti, että emme halua olla pyhiä vain siksi, että ihmiset kutsuisivat meitä pyhiksi. Se olisi ylpeyttä. 

Pyhyys on rakkauden sivutuote. Jos todella rakastat Jumalaa ja hänen lapsiaan, olet pyhä.

Pyhyys ei ole itsetarkoitus. Pyhyys raamatussa tarkoittaa ”erotettu”, ”olla omistettu jotain erityistä varten”.

Pyhyys ilmaisee, keitä me olemme Jumalassa. Vain Jumala voi tehdä jotain tai jonkun pyhäksi. Jumala kutsuu meitä kaikkia. ”Jo ennen maailman luomista hän on valinnut meidät Kristuksessa olemaan edessään pyhiä ja nuhteettomia Kristuksesta osallisina. Rakkaudessaan hän näki hyväksi jo edeltä määrätä meidät yhteyteensä, omiksi lapsikseen, Jeesuksen Kristuksen tähden. Ylistetty olkoon hänen armonsa kirkkaus, kun hän antoi meille rakkaan Poikansa!” (Ef 1,4-6) 

Kuka minä todella olen, olen sitä Kristuksessa. Meidät on kastettu, siksi me olemme pyhiä Jumalassa. Meidän täytyy kasvaa pyhyydessä. Kirkossa meillä on vinkkejä siitä, mitä meidän pitää tehdä. Ensiksi on hyvä muistaa, että me emme ole yksin. Meidän puolestamme rukoilevat enkelit ja pyhät, erityisesti Neitsyt Maria. Jos me sanomme, että me emme tarvitse pyhää Mariaa, me tunnemme olevamme vahvempia kuin Jeesus, joka tarvitsi Mariaa kun hän halusi tulla maan päälle ja myös tarvitsi häntä äitinään. 

Jos haluamme jatkaa kutsumustamme pyhyyteen, meidän pitää niin usein kuin mahdollista käydä messussa. Jos me rukoilemme ”anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme”, se tarkoittaa että haluamme ottaa vastaan taivaallista armoa hyvin usein.

Jos haluat olla pyhä, sinun pitää myös käydä ripillä. Tämä sakramentti auttaa jättämään synnin taaksemme ja auttaa jatkamaan matkaamme. Jos minä ottaisin maljan alttarilta ja joisin mehua kuin mistä tahansa mukista, te sanoisitte, että se on pyhäinhäväistystä. Me myös voimme häväistä oman elämämme. Me olemme Jumalalle vihittyjä ihmisiä.

Jumala haluaa antaa meille onnen, siksi rukoilkaamme, että uskoisimme, että pyhyys ei ole kotoisin meistä, vaan että se on lahja; meistä itsestämme riippuu otammeko sen vastaan vai emme.  Pyhä Jean Marie Vianney sanoi: ”Ihmisillä on kaksi tärkeää tehtävää: rukoilla ja rakastaa”. Jos teemme ne, me varmasti ymmärrämme, mitä tarkoittaa: ”Tässä olen (…) niin olen tullut tekemään, täyttämään sinun tahtosi, Jumala” (Hep 10,7). 

Aamen.

Isä Stanisław Zawiłowicz (SCJ)
Pyhäinpäivänä 2022